Jaahas. Taas on aika katsoa millaiseksi luonto on muuttunut näin kesää kohti mentäessä. Tältä näytti eilen siellä "noin-suurinpiirtein-samassa-kohtaa".

Kovin vihreäksihän se on muuttunut. Olipa yllättävää ;)

Kuvaus-assistenttina toimi jälleen kerran musta karvakuono.

On se vaan jännä kuinka nopeasti koirat oppivat asioita. Nykyään koira pysähtyy kun kaivan kameran taskusta ja jää odottelemaan siksi aikaa kun otan kuvia. On tullut itse tietenkin vahvistettua tätä käytöstä välillä palkitsemalla pienellä namilla silloin kun koiruus on malttanut odottaa pitkän tovin kun minä olen räpsinyt kuvia ;). (Helpottaa huomattavasti käsien vakaana pitämistä kun koira ei nyi hihnasta.) Voishan sen tietenkin komentaa paikka-käskyllä olemaan aloillaan, mut on jotenkin miellyttävämpää kun ei tarvi aina komentaa :)

Lenkillä nähtiin myös paljon perhosia, mutta ne liikehti niin levottomasti eivätkä olleet kauaa paikallaan, ettei niistä saanut hyviä kuvia. Tämä jäi ainoaksi...

Siellä se on! Ilmeisesti tuo kyseinen perhonen on neitoperhonen, mut en oo varma. Harmitti kovasti kun en saanut otettua parempaa kuvaa.

Sitten pieni varoituksen sana...

Tästä se alkaa, nimittäin haituvapallojen kuvaaminen :) Missioni tälle kesälle on ottaa hieno/hienoja voikukan haituvapallokuvia (yllä oleva kuva on leskenlehdestä), koska haluan tehdä kyseisestä aiheesta leiskan. Muutamat muutkin askartelubloggaajat ovat tehneet onnistuneita leiskoja samasta aiheesta. Pikkuhelistin on yksi heistä ja tässä linkki hänen leiskaansa aiheesta http://pikkuhelistin.blogspot.com/2009/02/kolmas-craftica-haaste.html.

Tässäpä tarinat tältä kertaa, pitäisi varmaankin mennä askartelemaan sisältöä blogiini :)