Eli vanamo. Löysin heinäkuun lopussa metsälenkillä sammaleisen kiven päältä kasvamassa hentoja vaaleanpunaisia kukkia ja pysähdyin kuvaamaan niitä. En ollut aikaisemmin huomannut että lähimetsässä kasvaa vanamoa. Olen jo kauan himoinnut Kalevalan koruista Vanamo-sarjan koruja. Ja kyllä on korujen esikuvakin kaunis...

Tosin vaikea kuvattava. Pienikin tuulenvire heilutti kukkavartta niin ettei selkeitä kuvia meinannut millään saada otettua. Eikä koiran läsnäolokaan auttanut ;) Koira alkoi pahasti kyllästyyn, kun lenkittäjä vaan kyykistelee sammaleen seassa ja turhautuneena näpsii kuvia toisensa jälkeen ;) Mut sain muutaman ihan ok-kuvan, mikä oli onni sillä seuraavan kerran kun menin toiveikkaana kamera mukanani metsään, niin vanamon kukat oli jo lakastuneet. Harmi ettei tullut nuuskittua kukkia, sillä ne kuulemma tuoksuvat hyvälle. No mut siis ajattelin päivittää tännekin muutaman kuvan...

Seuraavat kaks kuvaa ei oo kauhean onnistuneita. En silti raaskinut heittää niitä roskakoriin, kun niistä tulee jotenkin mieleen satumaailma ja keijukaiset :)